Osa 5. Kaikki keinot sallittu

"Muistat siis minut?" Ovelle juuri astellut Viola Hastings kysyi hämmentyneeltä Lamarilta. "Miten voisin unohtaa?! Jätit minut raa-asti, olit ensirakkauteni ja särjit sydämeni!" Lamar melkein huusi. "Oi, älä viitsi! Olit nuori ja tyhmä, ansaitsin parempaa kuin sellaisen rumiluksen, et voi väittää ettenkö olisi ollut aivan liian hyvännäköinen sinulaisellesi finninaamalle" Viola tuhahti. "Mutta, menneet ovat menneitä, kuulin, että olet muuttunut mies, etkä sinä tosiaan näytä ollenkaan pahalta," jatkoi hän ja silmäili Lamaria hymyillen päästä varpaisiin.

 "Älä yritä. Olen sitäpaitsi varattu," Lamar sanoi ja laittoi kätensä torjuvasti puuskaan. "Se muijahan kuoli! Et voi tosissasi sanoa, että olet rakastunut johonkin kuolleeseen korppuun!" Viola naurahti ivallisesti. "Sinähän et puhu Cecilystä noin! Mitä edes teet täällä, kukaan ei pyytänyt sua tänne," Lamar sanoi hieman loukkaantuneena.
 
"Sanotaanko vaikka näin, että idioottimaisen mallipoikaystäväni takia minulla ei ole tällä hetkellä asuntoa. Se typerä paskiainen tuhlasi kaikki rahansa pokeriin, millä se luulee, että mä nyt elän? Se namupala oli mun ainoa tulonlähteeni ja nyt nekin rahat ovat kadonneet kuin pieru saharaan."

 "Joten... Ajattelin, että voisit ehkä tarjota minulle yösijan, ihan vain pariksi päiväksi," Viola sanoi ja tarttui Lamaria olkapäästä. "No empä tiedä onko se hyvä idea," Lamar sanoi ja yritti vaivihkaa ravistella Violan kättä olkapäältään. "Kuules nyt. Mä olen aikoinaan tehnyt niin paljon sun vuokses, ettet voi kuvitellakkaan! Nyt olisi korkea aika takaisinmaksulle," Viola sanoi ja heristeli sormeaan Lamarin kasvojen edessä. Lamar huokaisi. Hän ei nähnyt ulospääsyä tilanteesta, sillä Viola oli täysin oikeassa. Viola Hastings, hänen lukioaikainen tyttöystävänsä oli uhrannut paljon Lamarin vuoksi, eikä Lamar tosiaan ollut mikään helppo nakki, päinvastoin. Hän oli ollut vastahankainen ja varsin epäkiitollinen Violaa kohtaan. "Hyvä on, mutta vain kaksi yötä! Siihen mennessä olet häipynyt," Lamar sanoi.

"Tiesin ettet voisi vastustaa minua," Viola sanoi ja siveli verenpunaisilla kynsillään Lamarin poskea. Lamar tarttui Violaa tiukasti ranteesta ja laski sen poskeltaan. "Nyt ei todellakaan ole kyse sinun olemattomasta viehätysvoimastasi, vaan silkasta vastapalveluksesta. En tahdo mukaasi sairaisiin peleihisi. Minulla on sitäpaitsi poika huolehdittavana," Lamar sanoi tiukasti. "Ihan miten vaan..." Viola sanoi ja naurahti. "Tule, vien sinut vierashuoneeseen."

 Lamarin ja Violan kävellessä läpi talon kohti vierashuonetta juuri töistä saapunut Penelope pysäytti heidät. "Hetkonen, hetkonen! Mitä hän tekee täällä? Eikö tuo ole se sama henkilö, joka vuosia sitten jätti sinut kuin nallin kalliolle?" Penelope kysyi ja osoitteli Violaa töykeästi. "Kyllä on," Lamar vastasi ja nosti jälleen kätensä ristiin rinnallensa. "Täällähän on varsin lämpimät vastaanotot... Penelope Rashid, en meinannut tunnistaa, vuodet ovat kyllä jättäneet jälkensä suhun," Viola sanoi ja pyöräytti silmiään. "Kieltämättä, ainakaan en ole alentunut kirurginveitsen alle tai pumpattavaksi. Ja viimeistään nuo ryppyiset kotkankädet paljastavat todellisen ikäsi," Penelope piikitteli takaisin.

"Pyh! Kateellisen kitinää sanon minä," Tuhautti Viola ja käänsi kasvonsa väheksyen toiseen suuntaan. Penelope huokaisi turhautuneena ja poistui paikalta hiljaa kiroten Violan alhaisimpaan maanrakoon. Penelope ei koskaan ollut pitänyt Violasta, sillä hän oli aina tiennyt, että Viola oli turhapäinen kullankaivaja, joka oli vain ja ainoastaan Lamarin rahojen perässä.

(Tässä vaiheessa Violan vaatteet vahingossa vaihtuvat, älkää välittäkö siitä, silkka vahinko :D)

"Oikein, tuota... Sievä pikku koppi," Viola sanoi ja kuljetti katsettaan pitkin Rashidien vierashuonetta. "Et viitsisi, voisit edes vähän kunnioittaa taloani," Lamar huokaisi ja nojasi kädellään seinään. "Äh, hyvä on... Kaikki tämä erojuttu ja rahahuolet vaan saavat mut vähän varpailleni. Tää koko homma ottaa tosi koville, en tiedä missä asun tai minne voin mennä. Ymmärräthän sä pupunen?" Viola sanoi ja kääntyi katsomaan Lamaria vedet silmissä. Viola mutristi huuliaan, aivan kuin olisi aikeissa suudella Lamaria.
"Hohhoijaa, kun alkoi yht'äkkiä väsyttämään," Lamar huokaisi kovaan ääneen haukotellen. "Tuolla on vessa ja kaiken muun sä varmaan löydätkin, kiitos ja öitä," Lamar sanoi ripeään ja pian pikku vierashuoneen ovi paukahti kiinni karmeihinsa. "Aaargh!" Viola huudahti ja talloi jalallaan maata.
"Ei minussa ole mitään vikaa," Viola vakuutteli hiljaa itselleen vierashuoneen kylpyhuoneessa. Hän siveli kasvojaan ja asetteli hiuksiaan. Hän keikisteli hieman peilin edessä, aivan kuin uskotellakseen itselleen, että hänen vetovoimansa oli vielä täysissä voimissaan. "Kyllä mä vielä hänet voitan puolelleni, ihan pian mulla ei ole enää koskaan rahahuolia... Ja musta tulee Lamarin upea vaimo, jota naapuruston luuseriäidit kadehtivat," Viola sanoi kuiskaten ja poistui kylpyhuoneesta.
"Pitää vain toimia nopeasti, huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Se kakara ja iänikuinen maanvaiva Penelope vaan ovat iso hidastustöyssy prosesissa, mutta Lamar on helppo saada rakastamaan minua..." Viola tuumi peitellessään itseään varsin pehmeään sänkyyn.

Seuraavana aamuna noin kahdeksan aikoihin Lamar Rashid hyppäsi viileään veteen. Aamuaurinko paistoi paahtavasti keskeltä taivasta. Kaikki nukkuivat vielä, mutta Lamar oli herännyt aikaisin saadakseen aamun aikaisimmat kallisarvoiset hetket itselleen. Viileä vesi tuntui hyvältä kuuman ilman keskellä. Pulahduksen jälkeen Lamar istahti viereiseen aurinkotuoliin lepäämään.
"Huomenta!" Violan kimeä ääni kuului kirkkaana ja kovaäänisenä Lamarin selän takaa. "Voi Luoja..." Lamar manasi päässään. "Kuulin, että olit jo hereillä ja ajattelin itsekkin sujauttaa uimapuvun päälleni. Löysin tämän vierashuoneen laatikosta!" Viola selitti kävellessään Lamarin luokse.
"Eikö sovikkin ihan täydellisesti?" Viola kysyi ja keikisteli Lamarin edessä esitellen valkoisena loistavaa uimapukuaan. "Joo, tosi," Lamar sanoi ja pyöräytti silmiään. "Theo taisi herätä, menenkin tästä katsomaan," Lamar totesi ja nousi tuolistaan. "Tuo nainen on sitten todella ärsyttävä, aivan kuten muistinkin," Lamar mietti kävellessään takapihan lämpöä hohkaavia portaita ylös.
"Huomenta pienokainen, nukuitkos hyvin?" Lamar kysyi ja katseli uneliasta, mutta iloista poikaansa. Hymy nousi hänen kasvoilleen, kun hän näki Theon suloiset kasvot. Theo oli elävä muisto Cecilystä, itseasiassa hänen ainoa muistonsa. Cecily ei ollut jättänyt jälkeensä valokuvia tai muita esineitä Lamarin ihailtavaksi. Lamar nosti poikansa sängystä ja kantoi hänet alakertaan.
Alakerrassa Viola oli jo häntä vastassa. "Mitäs pidät asusta?" Viola sanoi ja poseerasi sormi suussa Lamarille. Viola oli löytänyt päälleen mustat minishortsit ja valkoisen topin. Lamar vilkaisi Violan vaatetusta ja seisoi hiljaa.
"No?" Viola tivasi. "Ensimmäinen asia, joka minulla tulee mieleen tuosta asusta on h-u-o-r-a," Lamar tavutti suojellakseen vieressä leikkivän Theon korvia. "Mielestäni sinun ei pitäisi pukeutua noin paljastavasti poikani läheisyydessä," Lamar sanoi toruvasti. "Mikä sua vaivaa? Ennen sä olisit tappanut nähdäksesi mut tälläisenä?" Viola kivahti.
"Mikäkö mua vaivaa? Kai mä nyt saan omassa talossani sanoa ihan mitä vaan. Sitäpaitsi mä en ole enää samanlainen pikkupoika kuin silloin, paljon on tapahtunut. Luulisi, että säkin olisit vähän kasvanut," selitti Lamar. "Niin, sä olet ihan oikeassa," Viola sanoi äkkiä. "Mitä?" Lamar päästi vahingossa suustaan. "Kuulit oikein, sä olet oikeassa. Mä häivyn täältä seuraavana aamuna aikaisin, mutta ensin haluaisin korvata tän vaivan sulle. Mitä jos laittaisin ruokaa?" Viola kysyi. Lamar nyökkäsi hitaasti.
"Alkaako se olla kohta valmista?" Lamar kysyi huokaisten. "Äläs nyt, tää on aivan kohta valmis, mutta yritä nyt pysyä pöksyissäs," Viola sanoi ja sekoitti kiivaasti puukauhalla kulhossa olevaa mössöä. "Oma vikansa, jos hän ei kerran rakastu minuun, minä pistän hänet rakastumaan!" Viola ajatteli ja sekoitti entistä kiivaammin.
Viola pudotti vaivihkaa vieressä olevasta purkista viisi valkoista pilleriä muhennoksen sekaan. Nämä kyseiset tabletit olivat tujuja pikku pillereitä, jotka aiheuttivat vakavaa amnesiaa, eli muistinmenetystä. Ne vaikuttivat suoraan aivokuoren alueisiin, joka aiheutti vaikeutta hakea tietoja muistista.
"Alkaa pikkuhiljaa olla valmista," Viola kertoi ja annosteli aterian lautaselle. "Tuonko lautasellisen pöytään?" Hän kysyi ystävällisesti. Lamar nyökkäsi ja Viola asetti lautasellisen kuumana höyryävää ruokaa Lamarin eteen.

Lamar lastasi ensimmäisen haarukallisen ruokaa suuhunsa. "Et ole yhtään hassumpi kokki," Lamar mumisi vieressä seisovalle Violalle. Viola hymähti vastaukseksi. "Etkö sä ota?" Lamar kysyi ja pureskeli ruokaa. "En, mä olen tuotaa... Laiharilla," Viola vastasi ja hymyili.
Lamar nielaisi kolme pilleriä viidestä yhdellä haarukallisella. Ne jäivät hänen kurkkuunsa kiinni, joka aiheutti hillitöntä yskimistä. Lamar yski ja yski. Hän kulautti hädissään lasillisen vettä kurkusta alas, jolloin lääkkeet valuivat alas hänen elimistöönsä. Lamarin silmissä alkoi sumentua. Hän puristi silmiään kiinni, mutta tajuttomuus alkoi viedä voittoaan.
Lamarin siniset silmät pyörähtivät taakse ja hänen vartalonsa veltostui. Viola katseli tyynenä vieressä koko tapahtumaa. Lamarin sormet kouristelivat hieman.
Pian Lamarin jykevä ruumis jymähti vasten kylmää laattalattiaa. Hänen silmänsä sulkeutuivat ja hengitys tasaantui hiljaiseksi. Viola seisoi aivan Lamarin vieressä ja hymyili ilkikurisesti. Hän tuijotti hetken maassa makaavaa ex-poikaystäväänsä ja ihaili häntä. Miten levollisena hän makasikaan siinä "Penelope, Penelopeee! Tule auttamaan, Lamar pyörtyi!"

-   -   -   -   -   -   -   -

Viidennestä osasta tulikin hieman lyhyempi, mutta koska oli paljon selitettävää, en halunnu sekottaa teidän päitänne liialla tiedolla heti alkuun :D Aika dramaattinen lopetus tuli tälle osalle. Kertokaas nyt heti tuohon kommenttilootaan, että mitä oikein tykkäsitte? Mitä luulette, että Viola tekee seuraavaksi? Entä kuinka Lamarille käy? Risut ja ruusut! Nyt siirryn tästä varmaan pelailemaan kuudetta osaa :) Heippahei!

- Galaxy